Takka

Pikkuhiljaa tässä alkaa tulla valmista, ainakin jollakin saralla. Viime viikolla takka sai muotonsa. Olin tilannut jo helmikuussa Uuniseppien valkoisen Riekon asennettavaksi. Kivet kannettiinkin Uuniseppien toimesta sisälle ja kaikki laatat ja oliivikivet tarkastettiin samalla kerralla. Onneksi mitään vaurioita ei ollut, joten päästiin heti sen jälkeen asennus puuhiin.

Urakka alkutekijöissä

Itse asennus pääsi käymään Lappalaisen toimesta keskiviikkona ja työsarkaa riitti aina lauantaihin asti. Silloin tulisija sai viimeiset viimeistelyt muun muassa listoituksen ja luukkujen asennuksen muodossa. Vielä en takkaa pääse käyttämään, koska sen täytyy kuivua nyt 2 vkoa. Sen jälkeen kerran päivässä pienet pesälliset 7 pvän ajan, jotta takka tottuu lämpöön. Sivustalla on kesäpelti sekä savupelti, joita säätämällä pystyy vaikuttamaan sytytysvaiheessa takan vetoon, samoin kuin edessä olevan luukun avulla. Savupellin asennot ovat yksinkertaisesti joko on tai off, mitään siltä väliltä ei saa pitää.

Palomuuri ja takka slammattuna valkoiseksi, piipun läpiviennitkin sujuivat moitteettomasti

Takka tuli nyt heti olohuoneen oven viereen, ehkäpä hieman lähemmäksi oviaukkoa miten sen olin ajatellut. Näin oli kuitenkin kuvissa, joten niillä nyt mennään. Tässä vaiheessa sitä ei enää olisikaan voinut muuttaa, sillä muuraukset lattiapinnan alle tehtiin jo huhtikuussa. Bitumilevy sieltä tosin puuttui, joten takan asentaja joutui sen erikseen hankkimaan.

Kaakelit asennettuna ja takka odottamassa käyttöä

Nopeasti se loppupeleissä sitten nousi ja täytyy sanoa, että ihan mukavan näköinen. Tietysti se blokkaa hieman tilaa tuosta olohuoneesta ja asettaa kalustukselle omat haasteensa. Koska takka sijaitsee nyt oviaukon välittömässä läheisyydessä tulee se antamaan myös lämpöä muuallekin taloon sen sijaintinsa ansiosta. Nyt vaan täytyy odottaa, että sitä pääsee koekäyttämään. Sain muuten mainion hirvipaistiohjeen takantekijältä, nyt vielä pitäisi saada ne lihat jostakin hommattua. Taitaa sitä joutua lähtemään ajopuuhiin tässä syksyllä.  

Ulkomaalauksesta

Nyt on maalit seinässä, siis harmaan osalta. Koko homma saatiin pakettiin perjantaina ja lauantaina kävinkin sitten tippumassa jo tikapuilta alas. Onneksi en yhtään aiemmin... Melkoinen sähläys tuon Uulan värikartan kanssa olikin, sillä maali näytti paljon tummemmalta kun seinää alettiin ensimmäistä kertaa maalata. Seuraavana päivänä näytti vielä synkemmältä ja sinisemmältä kuin pikku maalipalassa ja Värisilmän esimerkissä. Onneksi kuivumisprosessi toi kuvaan vähän toivoa ja kolmantena päivänä väri oli jo hieman vaalentunut... nyt vaan sopii toivoa, että se siitä edelleen kauhtuu. Hieman pelottaa tuo talvi, sillä lumi tulee kuitenkin taittamaan siniseen ja voi käydä niin, että talo näyttää suhteellisen siniselle tuossa valossa ja tilanteessa.

Uulan värikartta, josta valituksi tuli Sade

Nyt en kuitenkaan voi kun istua ja odottaa. Yllä viimeisin sivu vedettynä ja väri erittäin sinisenä. No, toivossa on hyvä elää.

Hikeä ja verta

Mukkelismakkelis, mikä se sellainen työmaa olisi jos ei pientä vahinkoa tapahtuisi. Tulin tänään suhteellisen komeasti alas tikapuilta ja tipuin suoraan portaille. Siitä sitten jatkoin pudotusta vielä kivetykselle, autsh. En ole kyllä koskaan nähnyt niin paljon verta suihkuavan ympäriinsä, ilmeisesti sääreen tuli oikein kunnon kolhu verisuonen kohdalle. Onneksi mitään ei mennyt poikki ja haveri tuli jalkaan, yritin suojella päätäni silloin kun pudotus alkoi. No, sen siitä saa kun yrittää ottaa maalausteippejä pois katosta ja ikkunoiden yläkulmista - prkl*. Onneksi takkamies kurvasi juuri samalla hetkellä pihaan, joten en olisi maannut siellä ihan lahnana vaikka olisi käynyt hassumminkin.

Paha ja syvä avohaava se jokatapauksessa on. Vieläkään verentulo ei ole tyrehtynyt vaikka tipahtamisesta on jo useampi tunti. Pitäisiköhän sitä lähteä vielä tikattavaksi... pakko kai, jos tämä ei tästä parane.